Mitä tarkoittaa laadukas opetus?

Laadukkaan opetuksen taustalla on monia eri tekijöitä. Ensinnäkin opettajien pätevyys on yksi mittari, jolla voidaan arvioida, onko opetus laadukasta vai ei. Helsingissä kouluihin ei periaatteessa voida palkata epäpätevää sijaista, jos päteväkin opettaja on tarjolla tehtävään. Sijaisia tarvitaan kouluissa paikkaamaan esimerkiksi opettajien sairauslomapäiviä ja joskus myös tuntiopettajan tehtäviin, jos pätevää opettajaa ei ole löytynyt tehtävään. Jotta Helsingissä on tulevaisuudessakin asiantunteva ja pätevä opetusalan henkilöstö, pitää kaupungin työnantajana huolehtia työntekijöidensä hyvinvoinnista ja mahdollisuuksista ylläpitää osaamistaan täydennyskoulutuksen avulla. Koulussa hyvinvointia voidaan tarkastella monesta näkökulmasta: lasten ja nuorten, opettajien, muun henkilökunnan, jopa vanhempien näkökulmasta. Ryhmäkoko on erityisen merkittävä tekijä, joka vaikuttaa sekä oppilaiden että opettajien hyvinvointiin ja samalla myös opetuksen laadukkuuteen. Helsingin opetusviraston mukaan Helsingissä on varsin maltilliset ryhmäkoot; keskimääräisesti alakoulussa 20 oppilaan ja yläkoulussa 17 oppilaan ryhmäkoot. Lukioryhmien keskimääräinen koko on viraston mukaan 30. Käytännön kokemukset ovat kuitenkin toista. Itselläni lukion liikunnan ja terveystiedon opettajana joissakin ryhmissä saattaa olla jopa 40 opiskelijaa ja jossain toisessa ryhmässä puolet vähemmän. Opettaja ei opeta niin sanotusti keskiarvon mukaan, vaan juuri sen kokoista ryhmää, mikä hänellä milloinkin on "työn alla". Keskiarvot siis "valehtelevat" käytännön työssä. Jos jollekin opettajalle sattuu 27 lasta alakoululuokkaan yhdelle lukuvuodelle, ei siinä keskimääräinen arvio paljon lohduta: työ on raskasta ja myös laatu saattaa kärsiä. Lisäksi vaihtelu saattaa olla suurta Helsingin eri alueilla, tähän meidän tulee päätöksenteossa kiinnittää erityisesti huomiota. Alueellinen tasavertaisuus on tärkeää, jos haluamme kutsua Helsinkiä laadukkaan opetuksen takaajaksi. Miksi opetuksen laatu kärsii isossa ryhmässä vai kärsiikö se? Laatu ei välttämättä kärsi, jos opetusryhmäksi sattuu kuuliainen, motivoitunut ja taidoiltaan tasokas ryhmä. Tällöin opettaja voi rauhassa toteuttaa uuden opetussuunnitelman mukaista, ilmiöpohjaisuuteen perustuvaa, erilaisia työtapoja hyödyntävää ja oppilasta itsenäiseen työskentelyyn kannustavaa opetusta. Opetusvälineinään ja menetelminään hän voi käyttää digitekniikan monimuotoisia vaihtoehtoja ja opettaessaan hän voi todeta, että oppilaat keskittyvät innolla hänen antamiinsa tehtäviin, eivätkä esimerkiksi internetin suomiin muihin mahdollisuuksiin. Tämä tosiaan olisi ideaalitilanne, joka valitettavasti (palataksemme reaalimaailmaan) nykyään hyvin harvoin toteutuu. Mitä isompi opetusryhmä, sitä enemmän eri taitotasoisia, eri tavalla motivoituneita, eri temperamenttisia ja eri tavoin käyttäytyviä oppilaita ryhmässä esiintyy. Oppiminen vaatii aikaa ja rauhaa, siksi ryhmäkoolla on erittäin suuri merkitys! Opetuksen laatuun vaikuttavat myös fyysiset työolosuhteet eli koulurakennuksen kunto ja sisäilma. Huonossa sisäilmassa oireilevat sekä opettajat että oppilaat. Fyysinen hyvinvointi vaikuttaa jaksamiseen ja sairastamisen määrään. Tästä aiheesta on paikallaan oma kirjoitus. Ps. Tämä sama kysymys laadukkaasta opetuksesta perusteluineen sopii myös pohdinnaksi varhaiskasvatuksen puolelle, jossa painitaan samojen ryhmäkokoasioiden ja työntekijöiden hyvinvointikysymysten äärellä.