Toimenpiteitä koulukiusaamisen ja -väkivallan kitkemiseksi

 

Tällä hetkellä uutiset täyttyvät Koskelan sairaalan alueella tapahtuneesta henkirikoksesta, jossa 16-vuotias poika kuoli samanikäisten pahoinpitelyn seurauksena. Tapahtuma on järkyttänyt koko Suomea ja näin päättäjänä huoli on herännyt riittävistä toimenpiteistä puuttua väkivaltaan sekä koulussa että lastensuojelulaitoksissa.

Lähtökohtana lasten ja nuorten hyvinvoinnille on perheen saama tuki, sillä hyvinvointi lähteen pitkälti kotitaustasta ja siellä tapahtuvista asioista. Vanhempien päihteidenkäyttö ja mielenterveysongelmat ovat omiaan aiheuttamaan lapselle huonovointisuutta ja tällöin tuki pitää suunnata varhaisessa vaiheessa perheelle. Jos vanhemmilla ei ole kykyä huolehtia lapsen tarpeista, niin tällöin huostaanotto on paikallaan.

Lapsi voidaan huostaanottaa lastensuojelulaitokseen tai perheeseen ja mitä vanhemmasta lapsesta on kyse, sitä todennäköisempi on lastensuojelulaitos. Toki sijoituspaikka riippuu myös lapsen voinnista ja kyvystä sopeutua perhesijoitukseen, iästä huolimatta. Lastensuojelulla on ensisijainen velvollisuus huolehtia lapsen tai nuoren turvallisesta ympäristöstä ja luoda hänelle luottamusta aikuisiin ja siihen, että hänestä aidosti välitetään. Olemme Helsingin valtuustossa lisänneet vuosittain resurssia lastensuojeluun, mutta vieläkään sitä ei ole tarpeeksi suhteutettuna tarpeeseen. Lasten ja nuorten pahoinvointi on lisääntynyt ja varsinkin nyt korona-aikana tilastot ovat huolestuttavia. Tulevan valtuustokauden yhtenä kärkitavoitteena tulee olla lasten ja nuorten hyvinvoinnin parantaminen yli hallintokuntien. Mukana-ohjelman kaltaista kokonaisvaltaista ohjelmaa kaivataan ja myös mittareita, joilla seurataan, ovatko tavoitteet toteutuneet.

Lastensuojelun lisäksi Koskelan tapauksen myötä myös koulun toimintaa on kritisoitu riittämättömäksi kiusaamisen ja kouluväkivallan puuttumisen suhteen. Totuus on, että esimerkiksi erityisopetuksen alasajo pieniä luokkia vähentämällä näkyy koululuokissa häiriökäyttäytymisenä ja aiheuttaa sen, että koko ryhmän oppiminen on vaakalaudalla. Erityisopetuksen resurssien riittävyyttä tulee tutkia ja erityisesti kentän eli opettajien ääni pitää huomioida. On eri asia päättää inkluusion tavoitteista ylätasolla kuin olla luokassa 25 alakoululaisen kanssa niitä toteuttamassa. Mikäli erityisen tuentarpeen oppilaita on normaaliluokassa, pitää avustajia olla tarpeeksi ja mahdollisuus myös siirtyä pienryhmään opiskelemaan. Moni lapsi oppii paremmin pienryhmässä ja erityisopettajalla on pienessä ryhmässä enemmän aikaa kohdata jokainen nuori. Olen sitä mieltä, että erityisluokkien vähentäminen on ollut virhe, joka pitäisi korjata mahdollisimman pian.

Kiusaamiseen puuttuminen koulussa on ollut paljon esillä tällä valtuustokaudella. Kiva koulu -ohjelmaa on kritisoitu riittämättömänä ja rehtoreilta puuttuu valtuuksia toimia kiusaamistapauksen suhteen nopeasti esimerkiksi eväämällä kiusaajalta kouluun tuleminen määräajaksi. Ohessa kaupungin linjaamat toimenpiteet kiusaamisen ehkäisemiseksi: Kiusaamisen vastaiset toimenpiteet

Esille tulevien vakavempien kiusaamistapausten käsittelyyn tarvittaisiin aina lähipoliisin virka-apua, koska kiusaaminen on väkivaltaa ja näin ollen rikos. Peruskouluihin on nyt otettu mukaan tunnetaitojen opetteluun liittyviä tunteja, jotka toki voivat auttaa lasta ja nuorta tunnistamaan tunteitaan, mutta kiusaamisessa on kyse vakavammasta ongelmasta, johon puuttumisen tulee olla välitöntä. Kiusaamisesta ilmoittamista tulee helpottaa ja valtuustoon onkin tulossa kiusaamisvilkkuun liittyvä aloite, jota itsekin kannatin.

On hyvä huomioida, että kiusatun lisäksi kiusaajat tarvitsevat apua. Kiusaamista ei kitketä pois vain tukemalla kiusattua, mikä tietysti ensisijaista hänen hyvinvointiaan ajatellen. Jostain kumpuaa pahaolo, joka saa aikaiseksi toisen henkisen tai fyysisen pahoinpitelyn. Lapsi ei synny pahana, mutta alttius persoonallisuushäiriöön voi periytyä. Kasvuympäristöllä katsotaan olevan suurin merkitys lapsen persoonan kehittymiseen. Narsistisen tai tunnekylmän persoonallisuuden kehittyminen tapahtuu varhaislapsuudessa ja siihen puuttuminen on perheen ulkopuoliselle haastavaa.

Varhaiskasvatus on avainroolissa lapsen tunnetaitojen vahvistajana ja perheen ohjaamisessa tuen piiriin. Lastenneuvolan palveluissa tulisi kartoittaa perheen hyvinvointia entistä paremmin. Resursseja tulee suunnata varhaiskasvatuksen psykologipalveluihin ja varhaiskasvatuksen erityisopettajia tarvitaan päiväkoteihin lisää. Kouluissa oppilashuollon palveluiden tulisi riittää myös siihen, että kuraattorit ja psykologit ehtisivät tehdä ennaltaehkäisevää työtä. Tällä hetkellä sammutetaan tulipaloja ja pyritään saaman lapsia ja nuoria psykiatristen palvelujen piiriin. Viive koulun ja erikoissairaanhoidon välillä on liian suuri, monen kuukauden odottaminen ehtii pahentaa ongelmia huomattavasti.

Lasten ja nuorten hyvinvoinnin, opetuksen ja kasvatuksen teemat ovat itselleni tärkeimpiä poliittisessa vaikuttamisessani. Näiden lisäksi kannan huolta pienperheiden, varsinkin yksinhuoltajien jaksamisesta arjessa. Helsingin tulisi paremmin huomioida palveluissaan yksinhuoltajien asema tarjoamalla muun muassa iltahoidon mahdollisuutta vuorotyötä tekeville yksinhuoltajaperheille (toki myös niille perheile, jossa molemmat vanhemmat tekevät vuorotyötä). Tästä tein aloitteen vuosi sitten, mutta syksyllä 2020 sille ei myönnetty kaupungin budjetista rahaa. Työ jatkuu tärkeiden teemojeni puolesta.

Ilta- ja yöhoitoa vuorotyöläisten pienille koululaisille

Kaupunginvaltuusto käsitteli tänään 27.11.2019 aloitettani, jossa esitän tarpeen lastenhoidon palvelujen järjestämisestä pienille koululaisille vuorotyötä tekevän vanhemman tai vanhempien ilta- ja yötyön ajaksi. Asia etenee kasvatuksen- ja koulutuksen toimialalla siten, että ilta- ja yöhoidon tarvetta selvitetään pienten koululaisten vanhemmille suunnatulla kyselyllä ilta- ja aamupäivätoiminnan asiakaspalautteen kautta. Esitin valtuustokäsittelyssä, että selvityksen tulisi lähteä koteihin myös wilman kautta tai paperiversiona, sillä monilla helsinkiläisillä alueilla iltapäiväkerhon osallistumisprosentti on varsin pieni. Tämä on todettu varsinkin niillä alueilla, joilla vanhempien sosioekonominen asema on alhaisempi. On tärkeää, että tarve pystytään selvittämään palveluja eniten tarvitsevilta. Köyhistä lapsiperheistä iso osa, jopa yli 30% on yksinhuoltajaperheitä. Yksinhuoltajavanhempien yksi merkittävimmistä työllistymistä estävistä tekijöistä on lastenhoitoon liittyvät järjestelyt. Ongelmat korostuvat varsinkin niillä perheillä, joilla ei ole tukiverkkoa apuna lasten hoidolle eikä pienituloisuuden vuoksi rahaa kustantaa hoitajaa kotiin. Helsingin kaupungin tärkeä tehtävä on tukea vähävaraisia perheitä ja edistää myös yksinhuoltajien mahdollisuutta työssä käymiseen. Päiväkoti-ikäisten lasten on mahdollista saada ilta- tai vuorohoidon päiväkotipaikka vanhemman tai vanhempien vuorotyön vuoksi. Tätä saamaa etua ei ole pienten koululaisten kohdalla. Alle kymmenvuotiaat lapset ovat varsin pieniä jäämän yksin illaksi tai yöksi kotiin, yksinollessaan lapsi saattaa kokea turvattomuutta ja pelkoja. Turvallisen aikuisen läsnäolo on merkittävä lapsen henkisen kasvun tae. Vuorotyöläiselle olisi tärkeää saada hoitaja illaksi hoitamaan lapsia, sillä ympärivuorokautisen päivähoidon paikkoja on vähän ja päivähoito ei koske pieniä koululaisia. Koululaisia ei myöskään ole järkevää sijoittaa illoiksi päiväkoteihin, sillä vuorohoidon päiväkodit täyttyvät päivähoitoikäisistä lapsista. Meillä tulisi olla hoitojärjestelmä, jossa koululaisella olisi paikka, mihin hän voisi mennä iltapäivätoiminnan loppumisen jälkeen. Toisaalta pitkät päiväkoti- ja koulupäivät ovat myös lapselle raskaita – näin ollen parasta olisi mahdollisuus saada tarvittaessa hoitaja kotiin, jolloin lapsella olisi mahdollisuus rauhoittua pitkän päivän jälkeen ja mennä nukkumaan omaan sänkyynsä turvallisen aikuisen läsnä ollessa. Aloitevastauksessa sekä kasvatus- ja koulutuslautakunta suhtautuu myönteisesti iltahoidon mallin pilotoimiseen Helsingissä. Tarve tunnistetaan myös sosiaali- ja terveyslautakunnassa. Mahdollisen pilotoinnin kustannukset tulee huomioida vuoden 2021 budjetissa, muuten pilotointi jäänee selvityksen tasolle. Ruotsissa perheet voivat saada hoitajan kotiin illaksi ja yöksi, vastaavaa mallia voisi pilotoida myös Helsingissä. Painetta hoitomallin kehittämiseksi tulisi luoda myös eduskunnalle ja työmarkkinajärjestöille, miksei toteutus voisi olla osana perhevapaauudistusta. Toisaalta vastuuta perhemyönteisyydestä toivoisin myös työnantajailta, varsinkin naisvaltaisilla palvelu- ja hoitoaloilla tarve on merkittävä. Ilta- ja yöhoidon mahdollistaminen vuorotyöläisten lapsille on yksi tärkeimmistä keinoista, joka auttaisi yksinhuoltajaperheen vanhemman työnteon mahdollisuuksia. Lastenhoidon tuki on tukea myös syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn ja lasten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.

Onko Suomen kilpailukyky pieni- ja keskituloisten naisten vastuulla?

Sipilän hallituksen Kiky-sopimus vei kuntien työntekijöiltä 30% lomarahoista ja lisäsi 24h työaikaa monille aloille, joissa työ on jo valmiiksi kuormittavaa. Leikkauksista ja työajan lisäyksistä ovat kärsineet varsinkin kuntasektorin naisvaltaiset alat, kuten kulttuuri-, kasvatus-, opetus- ja hyvinvointialojen ammattiryhmät.

Käytännössä 24 tunnin työajan lisäys vuodessa tarkoittaa 6 minuutin työajan lisäystä päivässä. Monella alalla pieni päivittäinen työajan lisäys ei ole kuitenkaan ollut mahdollista. Helsingin kasvatuksen ja koulutuksen sektorilla on otettu käyttöön ns. kiky-päivät, jolloin työpäiviä on tehty lauantaipäivisin tai arkisin kolmen tunnin jaksoina varsinaisen työpäivän jälkeen. Käytäntö on raskas työntekijöille, jotka jo työpäivän aikana antavat itsestänsä kaiken ja kaipaisivat työstä palauttavaa aikaa iltaisin ja viikonloppuisin. Toki lisäajasta voi olla hyötyäkin, mikäli se käytettäisiin esimerkiksi työhyvinvoinnin parantamiseen tai kouluttautumiseen, MUTTA: eikö työhyvinvointi ja kouluttautuminen ole osa työnkuvaa ilman palkatonta lisätyötä?

Tuoreessa selvityksessä valtiovarainministeriö vahvistaa, että kiky-sopimus leikkasi palkansaajien toimeentuloa, mutta sen sijaan kasvatti yrityksien ja omaisuustuloja saavien suomalaisten tuloja. On myös väläytelty, että kolmevuotinen kikyily ei jäisikään kolmevuotiseksi, koska työajanlisäys kirjattiin työehtosopimuksiin. Tämä tuntuu todella kohtuuttomalta! Milloin naisvaltaisia aloja on nöyryytetty tarpeeksi?

Muutos lähtee ihmisistä, jotka haluavat luoda tasa-arvoa työelämään ja palkkaukseen. Äänestä siis eduskuntaan kiky-tunteja viikonloppuisin ja arki-iltaisin tehnyt kokemusasiantuntija, jonka mitta on täynnä palkattoman lisätyön tekemistä ja "kutsumusammatti" -perusteluita.

Yksinhuoltajien asemaa on parannettava paremmalla perhepolitiikalla

Sanotaan, että lapsiperheköyhyys on haitallisinta köyhyyden muotoa. Suomessa elää tällä hetkellä noin 135 000 lasta köyhissä perheissä. Hyvinvointi rakentuu jo varhain lapsuudessa ja eriarvoisuus korostuu monella eri tavalla köyhien ja paremmin pärjäävien perheiden välillä. Perheen toimeentulo vaikuttaa lapsen elämässä esimerkiksi harrastuksiin, liikkumisiin, asumiseen ja myös ruokaan. Köyhän perheen lapsi saattaa joutua kiusatuksi vaatteiden, lelujen puutteen tai vapaa-ajan vieton mahdollisuuksiin liittyen – yksinjääminen ja ulkopuolisuuden tunne ovat arkipäivää köyhän perheen lapselle.

Köyhistä lapsiperheistä iso osa, jopa yli 30% on yksinhuoltajaperheitä. Nykyhallituksella ei ole ollut riittävää tahtotilaa puuttua yksinhuoltajien köyhyyteen. Tärkeää olisi luoda erilaisia tulonsiirtoja ja palveluita, jotka mahdollistaisivat yksinhuoltajien työssäkäymisen. Kotipalvelun laajentaminen koskemaan myös työssäkäymisen tukemista on yksi tärkeimmistä keinoista, joka auttaisi yksinhuoltajaperheen vanhemman työnteon mahdollisuuksia. Vuorotyöläiselle olisi tärkeää saada kodinhoitaja illaksi hoitamaan lapsia, sillä ympärivuorokautisen päivähoidon paikkoja on vähän ja päivähoito ei koske pieniä koululaisia. Meillä pitäisi olla järjestelmä, jossa lapsella olisi paikka, mihin mennä iltapäivätoiminnan loppumisen jälkeen. Pitkä päiväkoti- ja koulupäivät ovat myös lapselle raskaita - meidän on tuettava lapsen mahdollisuutta päästä illaksi kotiin ja nukkumaan omaan sänkyynsä turvallisen aikuisen läsnä ollessa.

Yksi tärkeä tuen muoto lapsiperheköyhyyden torjumisessa olisi Vihreiden ajama perustulomalli. Perustulolla tarkoitetaan jokaiselle täysi-ikäiselle kuuluvaa vastikkeetonta etuutta, joka korvaisi kaikki sitä pienemmät nykyiset tuet. Vihreiden esittämä perustulo olisi 600 euroa kuukaudessa ja se parantaisi merkittävästi pienituloisten asemaa yhteiskunnassamme. Perustulon kohdalla on tärkeää muistaa, että sitä täydentäisi asumistuki, toimeentulotuki, lapsilisät ja ansiosidonnainen turva. Yksin 600 eurolla ei perheen tarvitsisi pärjätä. Yksinhuoltajien kohdalla tärkeä parannus olisi myös lapsilisän yksinhuoltajakorotuksen nostaminen ja Vihreiden esittämän perhevapaauudistuksen myötä lisääntyvä kuukausittaisen vanhempainrahan määrä. On tärkeää, että myös yksinhuoltajillekin taataan riittävä toimeentulo vanhempainvapaan aikana.

Miten suojelisimme lasta seksuaaliselta hyväksikäytöltä?

Viime päivinä uutisissa on kerrottu poikkeuksellisen laajasta ja väkivaltaisesta lapsiin kohdistuneesta seksuaalisen hyväksikäytön vyyhdistä. Uutisointi saa aikaan pahan olon; toisaalta vihantunteen siitä, miten kukaan aikuinen voi olla niin paha, että satuttaa pieniä lapsia, toisaalta surun lasten puolesta, joiden elämä ei koskaan palaudu ennalleen. 7-vuotias poikani kuuli tv-uutisista osan tapahtuneesta ja näytti ahdistuneelta. Kysyin, mitä hän ajattelee ja hän vastasi "pelottaa". Halasin häntä ja kysyin, jutellaanko asiasta. Kertasimme taas kerran, että vieraiden ihmisten mukaan ei saa lähteä - ei, vaikka joku tarjoaisi karkkia tai ehdottaisi kivaa tekemistä yhdessä. Ei ilman kertomista äidille. Valitettava totuus on kuitenkin se, että seksuaalirikoksiin harvoin syyllistyy lapselle täysin vieras ihminen - ainakin hän on tehnyt itsensä tutuksi lapselle ja hankkinut lapsen luottamuksen. Lapsi ei pysty toimimaan rationaalisesti hyväksikäytön tilanteissa, vaan saattaa täysin lamaantua sen sijaan että pyrkisi karkuun tai huutaisi apua. Pieni lapsi ei tiedä, miten aikuinen saa toimia, ellei sitä lapselle kerrota. Itse käyn lapsen kanssa läpi kehon alueet, jotka ovat "omia", eikä niihin muilla ole lupa koskea eikä niitä tarvitse näyttää (uikkarialueet). Fiksu lapsi totesi, että kyllä äitikin on pessyt pyllyn, oliko se sitten väärin? Miten selität lapselle, minkälainen aikuisen kosketus on hyväksyttävää ja minkälainen ei? Jouduin vaikean kysymyksen eteen. En voi 7-vuotiaalle sanoa, että "jos aikuinen kiihottuu, niin se ei ole oikein". Lapselle on tärkeää jutella ikätasoisesti, mutta kuitenkin totuudenmukaisesti, sillä se ei vahingoita lasta, vaan antaa hänelle tietoa ja toimintaohjeita. Tärkeää on korostaa, että aikuiselle pitää kertoa, jos jokin toiminta on ollut toisen aikuisen toimesta "salaista" tai siitä on itselle tullut paha mieli. Lasta pitää tukea ja kannustaa sekä saada hänet uskomaan, että koskaan syy ei ole lapsessa, vaan vastuu on aina aikuisen.

Arkiliikunnan lisääminen tavoitteeksi

Tiesitkö, että vain kolmannes peruskoululaisista ja viidennes toisen asteen opiskelijoista liikkuu suositusten mukaisesti!? Sen sijaan ruutuaika lisääntyy jatkuvasti ja jo hyvin pienet lapset tuijottavat ruutua yli 2 tuntia päivässä. Lasten ja nuorten liikkumisen edistäminen on yksi keskeisimmistä kansanterveyteen vaikuttavista tekijöistä. Ei ole sairautta, johon liikkuminen ei auttaisi! Liikunnanopettajana ehdotan seuraavaa: * Koulumatka aktiiviseksi, turvalliset kävely- ja pyörätiet * Koulujen pihat liikkumista tukemaan * Varhaiskasvattajien ja opettajien koulutus ja liikkumismyönteisen asenteen edistäminen * Aktiivisuutta tukevat aamu- ja iltapäiväkerhot * Liikuntaseurojen tukeminen avustuksin * Lisää maksuttomia harrastusmahdollisuuksia lapsille, nuorille ja myös ikääntyville

Nuorten syrjäytymisestä tiedetään paljon, mutta miksi palveluita ei suunnata oikeisiin kohteisiin?

Syrjäytymisen taustalla on usein monia eri syitä. Tiedetään, että lapsuuden elinolosuhteet, mm. lastensuojelun sijoitus varhaislapsuudessa tai kouluiässä lisäävät viisinkertaisesti syrjäytymisriskiä. Vanhempien työttömyys, toimeentulotuella eläminen ja mielenterveysongelmat lisäävät ylisukupolvista huono-osaisuutta ja köyhyyttä ja tähän kun lisätään nuoren koulupudokkuus ja jääminen ilman toisen asteen tutkintoa, niin on ihme, jos nuori ei jää yhteiskunnan toiminnan ulkopuolelle ja koe osattomuutta.

Syrjäytyminen on noussut suureksi ongelmaksi, sillä Suomessa on totuttu korjaamaan lähinnä ongelmia, ei niinkään ennaltaehkäisemään niitä. Painopisteen tulee siirtyä varhaisen tuen palveluihin, joka monessa tapauksessa tarkoittaa jo ennen lapsen syntymää annettavaa elämänhallinnan tukea. Varhaiskasvatukseen ja kouluun pitää saada tuen muotoja, joissa tuetaan lapsen lisäksi myös vanhempia ja heidän elämäntilannettaan. Pienituloisten perheiden lapset tulisi saada varhaiskasvatuksen piiriin ja neuvolapalveluja sekä erityisen tuen palveluja pitää tehostaa koulujen oppilashuollon tavoin varhaiskasvatuksessa. Maksuttoman esiopetuksen aloittaminen jo 5-vuotiaana olisi askel tasa-arvoisempaa varhaiskasvatusta. Koulutuksen rooli syrjäytymisen ehkäisyssä on äärimmäisen tärkeä. Koulutusleikkaukset ovat heikentäneet esimerkiksi ammatillisen koulutuksen opetuksen laatua, sillä opetustunteja ja ohjausta on leikattu rajusti, samalla kun moni nuori tarvitsisi päinvastoin enemmän tukea opintojen jatkumista ajatellen. Ammattiopetuksen väheneminen ja painopisteen siirtyminen työpaikoille on riskialtista, kuka pitää huolen siitä, että tuleva sähkömies osaa toimia sähkölaitteiden kanssa ja lähihoitaja mitata lääkkeet oikein? Tulisiko sitten oppivelvollisuusikää nostaa niin, että se kattaisi toisen asteen tutkinnon? Noston puolesta puhuu se, että tuolloin koulutus olisi varmasti maksutonta ja kaikille nuorille taattaisiin koulutus. Tämä ei kuitenkaan pois lukuisia eri tukipalvelujen muotoja, joita syrjäytymisalttiit nuoret tarvitsevat. Kaikilta nuorilta ei perinteinen luokkamuotoinen opiskelu onnistu, on siis tärkeää sisällyttää oppisopimuskoulutus ja muita ei-niin-perinteisiä opiskelumuotoja vaihtoehtoisiksi koulutusmuodoiksi. Palatakseni alkuperäiseen kysymykseen siitä, miksi palvelut eivät kohdennu oikein, sanoisin, että syy on politiikassa ja yhteisten tavoitteiden puuttumisessa. Poliittisten puolueiden tulisi tehdä enemmän yhteistyötä syrjäytymisen kaltaisten isojen ongelmien ratkaisemisessa. Yksittäiset nostot eivät poista monisäikeistä syrjäytymisen problematiikkaa. Lähde: Me Säätiö

Mitä tarkoittaa laadukas opetus?

Laadukkaan opetuksen taustalla on monia eri tekijöitä. Ensinnäkin opettajien pätevyys on yksi mittari, jolla voidaan arvioida, onko opetus laadukasta vai ei. Helsingissä kouluihin ei periaatteessa voida palkata epäpätevää sijaista, jos päteväkin opettaja on tarjolla tehtävään. Sijaisia tarvitaan kouluissa paikkaamaan esimerkiksi opettajien sairauslomapäiviä ja joskus myös tuntiopettajan tehtäviin, jos pätevää opettajaa ei ole löytynyt tehtävään. Jotta Helsingissä on tulevaisuudessakin asiantunteva ja pätevä opetusalan henkilöstö, pitää kaupungin työnantajana huolehtia työntekijöidensä hyvinvoinnista ja mahdollisuuksista ylläpitää osaamistaan täydennyskoulutuksen avulla. Koulussa hyvinvointia voidaan tarkastella monesta näkökulmasta: lasten ja nuorten, opettajien, muun henkilökunnan, jopa vanhempien näkökulmasta. Ryhmäkoko on erityisen merkittävä tekijä, joka vaikuttaa sekä oppilaiden että opettajien hyvinvointiin ja samalla myös opetuksen laadukkuuteen. Helsingin opetusviraston mukaan Helsingissä on varsin maltilliset ryhmäkoot; keskimääräisesti alakoulussa 20 oppilaan ja yläkoulussa 17 oppilaan ryhmäkoot. Lukioryhmien keskimääräinen koko on viraston mukaan 30. Käytännön kokemukset ovat kuitenkin toista. Itselläni lukion liikunnan ja terveystiedon opettajana joissakin ryhmissä saattaa olla jopa 40 opiskelijaa ja jossain toisessa ryhmässä puolet vähemmän. Opettaja ei opeta niin sanotusti keskiarvon mukaan, vaan juuri sen kokoista ryhmää, mikä hänellä milloinkin on "työn alla". Keskiarvot siis "valehtelevat" käytännön työssä. Jos jollekin opettajalle sattuu 27 lasta alakoululuokkaan yhdelle lukuvuodelle, ei siinä keskimääräinen arvio paljon lohduta: työ on raskasta ja myös laatu saattaa kärsiä. Lisäksi vaihtelu saattaa olla suurta Helsingin eri alueilla, tähän meidän tulee päätöksenteossa kiinnittää erityisesti huomiota. Alueellinen tasavertaisuus on tärkeää, jos haluamme kutsua Helsinkiä laadukkaan opetuksen takaajaksi. Miksi opetuksen laatu kärsii isossa ryhmässä vai kärsiikö se? Laatu ei välttämättä kärsi, jos opetusryhmäksi sattuu kuuliainen, motivoitunut ja taidoiltaan tasokas ryhmä. Tällöin opettaja voi rauhassa toteuttaa uuden opetussuunnitelman mukaista, ilmiöpohjaisuuteen perustuvaa, erilaisia työtapoja hyödyntävää ja oppilasta itsenäiseen työskentelyyn kannustavaa opetusta. Opetusvälineinään ja menetelminään hän voi käyttää digitekniikan monimuotoisia vaihtoehtoja ja opettaessaan hän voi todeta, että oppilaat keskittyvät innolla hänen antamiinsa tehtäviin, eivätkä esimerkiksi internetin suomiin muihin mahdollisuuksiin. Tämä tosiaan olisi ideaalitilanne, joka valitettavasti (palataksemme reaalimaailmaan) nykyään hyvin harvoin toteutuu. Mitä isompi opetusryhmä, sitä enemmän eri taitotasoisia, eri tavalla motivoituneita, eri temperamenttisia ja eri tavoin käyttäytyviä oppilaita ryhmässä esiintyy. Oppiminen vaatii aikaa ja rauhaa, siksi ryhmäkoolla on erittäin suuri merkitys! Opetuksen laatuun vaikuttavat myös fyysiset työolosuhteet eli koulurakennuksen kunto ja sisäilma. Huonossa sisäilmassa oireilevat sekä opettajat että oppilaat. Fyysinen hyvinvointi vaikuttaa jaksamiseen ja sairastamisen määrään. Tästä aiheesta on paikallaan oma kirjoitus. Ps. Tämä sama kysymys laadukkaasta opetuksesta perusteluineen sopii myös pohdinnaksi varhaiskasvatuksen puolelle, jossa painitaan samojen ryhmäkokoasioiden ja työntekijöiden hyvinvointikysymysten äärellä.

Aamupäivätoimintaa pienille koululaisille

Olen useamman kerran valtuustourani aikana puhunut lapsiperheiden palvelujen puolesta. Marraskuussa 2015 kävin budjettipuheenvuorossani läpi toivottavia palveluita yksinhuoltajien arjen helpottamiseksi. Helmikuussa 2016 kysyin valtuuston kyselytunnilla, miten kaupunki aikoo helpottaa yksinhuoltajien mahdollisuutta osallistua työelämään, varsinkin liittyen pienten koululaisten pärjäämiseen aamu- ja iltapäivisin. Vihreät budjettineuvottelijat huomioivat ehdotukseni pienten koululaisten aamupäivätoiminnan kehittämisestä ja siihen liittyvä kokeilu linjattiin tämän vuoden budjettiin. Eilen (23.3.2017) Hesari uutisoi opetusviraston päätöksestä kokeilla aamupäivätoimintaa ensi lukuvuoden ensimmäisinä kuukausina. Olen todella tyytyväinen kokeiluun ja vaikka Sirkku Ingervon aloitteen nimissä asia Hesarissa uutisoitiin, kuuluu kunnia tässä kohdin minulle. Ohessa ote puheestani: "Lapsiperheiden palveluja tulisi kehittää niin, että ne voisivat tukea vähävaraisen yksinhuoltajan mahdollisuutta työssäkäyntiin. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kaupungilla tulisi olla vastuu myös 1.-2. luokkalaisen lapsen aamupäivätoiminnasta eikä pelkästään iltapäivätoiminnasta, jos lapsi ei kykene selviytymään kouluun yksin ilman aikuisen apua. Jottei vanhemman tarvitsisi luopua työstään hoitaakseen lapsensa turvallisesti kouluun. Kotipalvelun tulisi kattaa pienen koululaisen aamupäivän tukeminen, mikäli opetustoimi ei pysty vastaamaan aamupäivätoiminnasta helsinkiläisissä kouluissa. Budjettiin tulisi jatkossa suunnata rahaa tämän palvelun toteuttamiseen. Helsingissä aamupäivätoimintaa löytyy tällä hetkellä yksityisistä kouluista (netistä löysin haulla vain Viikin Norssin ja suomalais-venäläisen koulun, toivottavasti muitakin on). Kaikilla Helsinkiläisillä ei ole varaa palkata hoitajaa aamupäiviin, joten vastuu tulisi olla kaupungilla. Asia koskee toki myös kahden vanhemman perheitä, ei pelkästään yksinhuoltajaperheitä." (26.11.2015)