Onko Suomen kilpailukyky pieni- ja keskituloisten naisten vastuulla?

Sipilän hallituksen Kiky-sopimus vei kuntien työntekijöiltä 30% lomarahoista ja lisäsi 24h työaikaa monille aloille, joissa työ on jo valmiiksi kuormittavaa. Leikkauksista ja työajan lisäyksistä ovat kärsineet varsinkin kuntasektorin naisvaltaiset alat, kuten kulttuuri-, kasvatus-, opetus- ja hyvinvointialojen ammattiryhmät.

Käytännössä 24 tunnin työajan lisäys vuodessa tarkoittaa 6 minuutin työajan lisäystä päivässä. Monella alalla pieni päivittäinen työajan lisäys ei ole kuitenkaan ollut mahdollista. Helsingin kasvatuksen ja koulutuksen sektorilla on otettu käyttöön ns. kiky-päivät, jolloin työpäiviä on tehty lauantaipäivisin tai arkisin kolmen tunnin jaksoina varsinaisen työpäivän jälkeen. Käytäntö on raskas työntekijöille, jotka jo työpäivän aikana antavat itsestänsä kaiken ja kaipaisivat työstä palauttavaa aikaa iltaisin ja viikonloppuisin. Toki lisäajasta voi olla hyötyäkin, mikäli se käytettäisiin esimerkiksi työhyvinvoinnin parantamiseen tai kouluttautumiseen, MUTTA: eikö työhyvinvointi ja kouluttautuminen ole osa työnkuvaa ilman palkatonta lisätyötä?

Tuoreessa selvityksessä valtiovarainministeriö vahvistaa, että kiky-sopimus leikkasi palkansaajien toimeentuloa, mutta sen sijaan kasvatti yrityksien ja omaisuustuloja saavien suomalaisten tuloja. On myös väläytelty, että kolmevuotinen kikyily ei jäisikään kolmevuotiseksi, koska työajanlisäys kirjattiin työehtosopimuksiin. Tämä tuntuu todella kohtuuttomalta! Milloin naisvaltaisia aloja on nöyryytetty tarpeeksi?

Muutos lähtee ihmisistä, jotka haluavat luoda tasa-arvoa työelämään ja palkkaukseen. Äänestä siis eduskuntaan kiky-tunteja viikonloppuisin ja arki-iltaisin tehnyt kokemusasiantuntija, jonka mitta on täynnä palkattoman lisätyön tekemistä ja "kutsumusammatti" -perusteluita.