Miten suojelisimme lasta seksuaaliselta hyväksikäytöltä?

Viime päivinä uutisissa on kerrottu poikkeuksellisen laajasta ja väkivaltaisesta lapsiin kohdistuneesta seksuaalisen hyväksikäytön vyyhdistä. Uutisointi saa aikaan pahan olon; toisaalta vihantunteen siitä, miten kukaan aikuinen voi olla niin paha, että satuttaa pieniä lapsia, toisaalta surun lasten puolesta, joiden elämä ei koskaan palaudu ennalleen. 7-vuotias poikani kuuli tv-uutisista osan tapahtuneesta ja näytti ahdistuneelta. Kysyin, mitä hän ajattelee ja hän vastasi "pelottaa". Halasin häntä ja kysyin, jutellaanko asiasta. Kertasimme taas kerran, että vieraiden ihmisten mukaan ei saa lähteä - ei, vaikka joku tarjoaisi karkkia tai ehdottaisi kivaa tekemistä yhdessä. Ei ilman kertomista äidille. Valitettava totuus on kuitenkin se, että seksuaalirikoksiin harvoin syyllistyy lapselle täysin vieras ihminen - ainakin hän on tehnyt itsensä tutuksi lapselle ja hankkinut lapsen luottamuksen. Lapsi ei pysty toimimaan rationaalisesti hyväksikäytön tilanteissa, vaan saattaa täysin lamaantua sen sijaan että pyrkisi karkuun tai huutaisi apua. Pieni lapsi ei tiedä, miten aikuinen saa toimia, ellei sitä lapselle kerrota. Itse käyn lapsen kanssa läpi kehon alueet, jotka ovat "omia", eikä niihin muilla ole lupa koskea eikä niitä tarvitse näyttää (uikkarialueet). Fiksu lapsi totesi, että kyllä äitikin on pessyt pyllyn, oliko se sitten väärin? Miten selität lapselle, minkälainen aikuisen kosketus on hyväksyttävää ja minkälainen ei? Jouduin vaikean kysymyksen eteen. En voi 7-vuotiaalle sanoa, että "jos aikuinen kiihottuu, niin se ei ole oikein". Lapselle on tärkeää jutella ikätasoisesti, mutta kuitenkin totuudenmukaisesti, sillä se ei vahingoita lasta, vaan antaa hänelle tietoa ja toimintaohjeita. Tärkeää on korostaa, että aikuiselle pitää kertoa, jos jokin toiminta on ollut toisen aikuisen toimesta "salaista" tai siitä on itselle tullut paha mieli. Lasta pitää tukea ja kannustaa sekä saada hänet uskomaan, että koskaan syy ei ole lapsessa, vaan vastuu on aina aikuisen.